Business Bushido - Johtamisen seitsemän arvoa
Kirjoittanut Petri Niskanen
Johanneksen luokitus: Johtaminen
Oma luokitus: Henkinen Kasvu
Kirjapisteet: 1 kpl
Ville Keräsenn lyhyt artikkeli/essee kirjan innoittamana.
http://www.banana.fi

Petri on Johanneksen vanha tuttu nuorkauppakamarista, ja hän tuli Tiimiakatemialla käymään 21.10. vain pari päivää Bilbaosta palaamisen jälkeen. Minä ja Tatu kävimme hänen kanssaan lounaalla ideassa ja Tatun pitikin jo joutua jonnekin, ja jatkoin hänen kanssaan jutustelua. Juuri ennen lähtöä Petri lahjoitti meille kirjansa, ja lueskelin sitä n. 10 iltana, ja sitten viimeisenä se imuttikin puolet kerralla.

Petri on toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on ollut kansainvälisen nuorkauppakamarin (JCI) maailmanpresidentti. Se on aika kova juttu, ja ilmeisesti hän on JCI:n puitteissa matkustellut ympäri maailman ja takaisin.

Kirjassa hän kertoo tarinoita matkoiltaan, ja tapaamistaan henkilöistä. Hän on tavannut useita valtionpäämiehiä. Kirja kertoo arvoista Bushidon, eli Japanin taistelevan eliitin, Samuraiden tavasta elää ja toimia. Bushidossa on seitsemän arvoa, joita Petri suosittelee johtajille. Hän kiteyttää ne näin:

TÄHÄN PITÄISI LISÄTÄ LAINAUS KIRJASTA.

Tarinat kantavat kirjaa eteenpäin. Mielestäni tämä on enemmän henkisen kasvun kirja kuin johtamisen kirja. Sinänsä ajatus on hyvä, koska johtaminen ja ihmisen kasvu liittyvät yhteen. Kolahduksia kirjasta minulle tuli muutama:

1. Petri kertoi ensimmäisen kerran kavereilleen baarissa halustaan olla JCI:n maailman presidentti NYC:issä vuonna 1990. Siitä kahdeksan vuotta myöhemmin hän sitä oli, ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana suomalaisena. Tämän unelman saavuttaminen vaati paljon pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä. Petrin kanssa jutellessa ei toistaiseksi käynyt ilmi että mikä on hänen tämän hetkinen unelmansa/visionsa. Jos sen tietäisin niin yhteistyön tekeminen ja Petrin jeesaaminen kohti hänen unelmaansa olisi helpompaa.

2. Jenkeissä Petri oli jutellut Stephen Coveyn kanssa hänen luentonsa jälkeen. Stephen oli antanut nuorelle miehelle yhden vinkin: "Perusta puheesi aina arvoihisi." (tms.) Se on mielestäni totta. Hastin kanssa kiteytimme ajatuksen muutaman viikko sitten Bilbaossa otettuamme valmennuksessa turpaan oikein kunnolla: "Kun puhut sydämestä, se on aina oikein." Silloin emme olleet olleet rehellisiä prosessille emmekä uskaltaneet nostaa kissaa pöydälle. Kun iskimme pohjaan niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sanoa asiat niin kuin ne meidän mielestä olivat. Se saikin liikettä valmennettaviin ja lähdimme uuteen nousuun.

Tähän aiheeseen liittyy Tiimiakatemian valmennuskontekstiin pätevä Johanneksen interventionnin laki: "Puutu silloin kun tuntuu että sinun ei pitäisi puuttua, mutta älä puutu silloin kun tuntuu siltä että nyt asioihin pitäisi puuttua." Tatu on sanonut että kyse on epämukavuusalueelle menemisestä. Valmentajan on pakko olla tilanteessa läsnä ja antaa tiimin toheloida ja pyöriä asian ympärillä niin kuin kissa kiertää kuumaa puuroa. Vaikka itsellä olisi vahva mielipide asiasta niin pitää vain harjoittaa zen-mieltä ja olla rauhallinen ja hidastaa. Kyse on tiimioppimisesta ja itseorganisoitumisesta. Milloin johtajuus nousee tiimistä jota valmennan? Miten voin auttaa johtajuuden nousua?

Meitä ei koulussa opeteta johtajiksi. Siihen että vapaaehtoisesti kantaisimme vastuuta tuloksista. Tämän takia tiimissä johtajuuden nouseminen vie aikansa. Mutta kun johtajuuden antaa nousta tiimissä, niin se on kaverijohtamista. Kaverijohtaminen on tulevaisuuden johtamismuoto. Haasteena on johtaa ihmisiä ja niiden oppimista eli kasvua. Miten johdat ihmisiä (kuten minua), jotka eivät oikein osaa johtaa itseään?

Mitään muuta et voi muuttaa kuin itseäsi? Voitko johtaa innovaatioita? Ihmiset eivät ole koneita eikä heitä voi muuttaa kuin koneita. Vai oletko muka joskus onnistunut muuttamaan tyttö-/poikaystävääsi? Mielestäni ja myös esim. R.E. Quinnin mielestä vain itseään voi muuttaa. Niinkuin Gandhi sanoi: "Meidän itsemme on oltava se muutos jota maailmalta haluamme. Se vaatii rohkeutta ja jääräpäisyyttä."

Heti kirjan alussa Petri esittää kaavion jossa arvot ovat pohjalla. Mielestäni vielä arvojen alla tai rinnalla on tehtävä eli missio. Minkä takia minä olen täällä? Miksi olen olemassa? Mikä on minun tehtävä maapallolla? Olisi ollut mukava lukea mikä on Petrin missio ja tehtävä, ja miksi hän kirjan kirjoitti. Ehkä hän niistä kertoi mutta ne eivät tarttuneet minun aivoihin.

Näitä kysymyksiä tehtävästä olemme myös parhaillaan prosessoimassa Monkey Busineksessa. Mikä on se kysymys jota Monkey Business ratkaisee? Mikä on se haaste jonka maailma Monkey Businekselle esittää?

Bilbaossa ajatukseni johtavista ajatuksista kiteytyi:

"People with shared mission and values can achieve any vision (through action)."

Ja nimenomaan tuossa järjestyksessä:
1. Ihmiset joilla on
2. Yhteinen tehtävä ja
3. Yhteiset arvot ja periaatteet voivat saavuttaa
4. Minkä tahansa vision
5. Toiminnan kautta

Kolmas oivallus kirjasta oli matkustaminen. Jotenkin oma maailmanympärysmatka kolahti kirjan avulla uudella tasolla. Olihan se hullu reissu, mutta tulipahan tehtyä. Jos en sitä olisi tehnyt niin en tiedä mistä olisin jäänyt paitsi. Iquassun putouksista myös Petri kertoo ihan kirjan lopussa. Olen käynyt samassa paikassa, mutta myös monessa muussa. Rion karnevaalit ja usean tuhannen ihmisen bileet kaduilla, jotka päättyvät trooppiseen sateeseen klo 3 aamuyöllä olivat ainutlaatuinen elämys.

Tahdon toivottaa kaikille Monkeylle ja muille Tiimiakatemialaisille onnellista matkaa maailmaympäri. Se on nerokas päämäärä. Asioiden lopullinen merkitys selviää Bahamalla, sanoisi James Bond. Missä Monkey Busineksen merkitys selviää?

Ps. Kommentit ja ajatukset ovat tervetulleita ville@banana.fi tai +358 40 731 2084 tai www.banana.fi